Jatkuvan putkitehtaan kehityshistorialla on pitkä historia. Sen jälkeen, kun jännitystä vähentävä kone tuli esiin Yhdysvalloissa vuonna 1932, jännityksen vähentämisteknologian jatkuvalla parantamisella sekä tietotekniikan nopealla kehittämisellä ja soveltamisella, jatkuvaa putkimyllyä on käytetty tuotantoprosessissa ja laitteissa. Joka päivä sitä on kehitetty ja edistetty nopeasti. Jatkuvan putkimyllyn kehittäminen on jaettu neljään vaiheeseen, jotka ovat täysi kelluva mandeli jatkuva putkimylly, puolirajoitus/rajoitettu jatkuva ydinputkimylly, Mini-MPM ja PQV-valssaamo. Kelluvan mandeli jatkuvan valssausmyllyn perusteella rajoitetun liikkeen vetokouinnan valssaamo teki prosessitestejä 1960-luvun puolivälissä ja sai ilahduttavia tuloksia. Vuonna 1978 valmistui maailman ensimmäinen kiinteästi liikkuva mandrel-jatkuva valssaamo (MPM), joka laskettiin tuotantoon Italialaisessa Dalminin teräsputkitehtaassa, ja jatkuva valssausprosessi nousi uudelle tasolle. 1990-luvun lopulla otettiin käyttöön kolmirullainen jatkuva putkien valssaamotekniikka( PQF), joka sai jatkuvan putkien valssausprosessin laitteiden loikkimaan korkeammalle tasolle. Muutokset sen jokaisessa vaiheessa aiheuttavat suuria muutoksia tuotantoprosessiin ja teknisiin laitteisiin. Muutos kelluvasta mandrelista rajoittavaan mandeliin parantaa slub-ongelman vaikutusta seinän paksuuden tarkkuuteen. Mandelin lyhentyessä jatkuva vierintämylly voi tuottaa halkaisijaltaan suuria putkia.
Jatkuva putkien valssaamo on erittäin hyvätehoinen valssaamo, jossa on useita jakotelineitä (7-9 jakoa) ja vähän jakotelineitä (3-4 telineitä). Mandelin liikkumiseen on kaksi tapaa: toinen on se, että mandeli liikkuu vapaasti putken kanssa putken rullaamisen aikana, ja jatkuvaa valssausputkea kutsutaan tällä hetkellä kelluvaksi mandeli jatkuvaksi valssausputkeksi; toinen on se, että mandelin liikenopeutta rajoitetaan putken rullaamisen aikana. Ohjausta, jatkuvaa valssausputkea kutsutaan tällä hetkellä rajoitetuksi mandeli jatkuvaksi valssausputkeksi.
