
Pinnan laadun taistelu on kuin posliinin ja peilin taistelu. Kuumavalssatun materiaalin pinta on peitetty 10-15 μm paksulla oksidilevyllä, ja karheuden RA-arvo on välillä 12. 5-25 μm, kuten soturin panssari; Elektrolyyttisen rasvanpoiston ja kiillottamisen jälkeen kylmän rullattujen tuotteiden pinnan karheutta voidaan hallita 0. 1-0. 8 μm, ja heijastavuus voi saavuttaa yli 80%, mikä on verrattavissa tarkkuusoptisiin komponentteihin.
Mekaanisten ominaisuuksien ero on kuin pronssin ja hienon teräksen välinen kilpailu. Kuumavalssatun vähähiilisen teräksen vetolujuus on noin 370mPa, ja pidennys on 30%, mikä soveltuu rakenteellisten osien suuriin muodonmuutosvaatimuksiin. Kylmäkerrattujen SPCC-teräsnauhan vetolujuus nousee yli 400mPa, mutta pidennys pienenee 15 prosenttiin, ja siitä tulee ihanteellinen valinta tarkkuusleimaamiseen. Tämä suorituskyvyn sakset eroavat erityisen voimakkaasti autoteollisuuden valmistuksessa: kehon runko vaatii kuumavalssatun materiaalin sitkeyden, kun taas huppu riippuu kylmävalssatun levyn voimakasta tarkkuutta.
Mittatarkkuuden taistelu on taistelu millimetrien ja mikronien välillä. Kuumavalssatun leveän nauhan teräs ± {{0}}} {{0}} paksuustoleranssi ± 5 mm; Kylmäkerroksen paksuuspoikkeama on ± 0. 0 1 mm ja leveyden tarkkuus on ± 0,5 mm. Tämä tarkkuuden hyppy on tehnyt elektronisten komponenttien kentällä suosittuja kylmävalssaisia materiaaleja, ja älypuhelimien rungon 0,3 mm: n ohuella arkilla on tasaisuusvirhe, joka on enintään viidesosa ihmisen hiusten halkaisija.




